Sanna-nelio.png

55 SANNA SETÄLÄ

Kylatjatunturit pallo some.png

Olen Sanna Setälä, 45-vuotias matkailualan monitoiminainen, yrittäjän puoliso ja 60 rekikoiran emäntä Luosusta. Tunturi-Lapissa olen asunut vuodesta 1998, Kolariin muutin vuoden 2009 alussa, jolloin tulin töihin Ylläkselle hotelli Ylläshuminaan, jossa olen töissä edelleenkin myynti-ja vastaanottopäällikkönä. Olen lähtöisin Kemistä ja Muonioon saavuin nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajana vuonna -98 työharjoitteluun Harrinivaan leirikouluja opastamaan ja siitä sitten luontomatkailuopaskurssin kautta jatkoin matkailualaan tutustumista. Hallussa on myös ohjelmapalveluiden tuottajan ammattinimike. Luosuun rakensimme oman talon vuonna 2013 ja olemme todellakin luosulaisia sydänjuuria myöten. Täällä on hyvä asua ja elää, Niesakeron kupeessa, pienessä kylässä.

Nyt korona-aikana päätin pitkästä aikaa kokeilla myös uuden oppimista ja syksyllä ilmoittauduin avoimeen yliopistoon opiskelemaan kurssimuotoisesti bio- ja ympäristötieteitä. Opiskelujen myötä on silmät avautuneet jälleen hieman enemmän ilmasto- ja ympäristöasioille, ja koen erittäin tärkeäksi täällä meilläkin paikallisella tasolla huolehtia mm. luonnon monipuolisena pysymisestä ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä.

Kuluneella vaalikaudella olen toiminut varavaltuutettuna Meän Kolarin ryhmässä, ja olen saanutkin osallistua pariin kunnan valtuuston kokoukseen per vuosi. Lisäksi olen toiminut varsinaisena jäsenenä sivistyslautakunnassa. Nämä neljä vuotta ovat opettaneet paljon kunnan toiminnasta, ja on ollut erittäin mielenkiintoista seurata läheltä kunnan byrokratiaa sekä myös osallistua päätöksen tekoon. Kaikki päätökset eivät ole todellakaan olleet helppoja, ja joitain omiakin äänestyksiä on pitänyt miettiä jälkikäteenkin, että tulihan varmasti tehtyä oikea päätös; mutta tähän asti ainakaan en yhtään päätöstä, johon olen saanut olla vaikuttamassa, ole katunut. Tällä hetkellä kunnan avoimista asioista mietintää aiheuttaa ehkä eniten monitoimitalohanke, jonka suunnittelu on käynnissä. Päiväkodin ja lukion kohdalla tilanne on todella akuutti ja uusia tiloja tarvitaan. Lähdetäänkö tekemään isoa koulukompleksia vai olisiko kuitenkin järkevää mennä pala kerrallaan; jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu itsestä tällä hetkellä turvallisimmalta, sillä hintalappu monitoimitalolle on todella iso, ja etenkin tässä maailman tilanteessa tuntuu todella isolta riskiltä ottaa kunnalle 20 miljoonan laina tuota yhtä hanketta varten.

Meillä on hyvinvoiva ja laaja kunta, johon mahtuu monenlaista kylää ja yhteisöä. Yhteisymmärryksen löytäminen näin laajalle levittäytyneessä kunnassa ei aina ole aivan yksiselitteistä. Meidän ryhmän perusajatuksena on tämän yhteistyön ja -ymmärryksen löytyminen, ja vain toinen toistamme kuunnellen voimme siihen yltää. Samaistuminen ja empatia, ne ovat tänä päivänä kysyttyjä arvoja. Olen erittäin ylpeä saadessani olla osa tätä meidän ryhmää, ja uskon, että neljä vuotta sitten luotiin pohja sellaiselle yhteistyölle, keskustelulle ja päätöksentekokulttuurille, joka kantaa pitkälle ja josta voimme olla kiitollisia koko kunnan alueella. Tässä eräänä päivänä koiravaljakon jalaksilla jälleen seisoessani mietin, että tämä ryhmä on kuin hyvin toimiva valjakko, jossa jokaisella yksilöllä on merkityksensä ja jokaista tarvitaan. Ja mitä isompi valjakko niin sitä paremminhan se kulkee !